Puolueista

Tavallinen perjantai näyttää tavalliset kyntensä. Ihmiset rentoutuvat valmiiksi viikonloppua varten ja IRC:ssä keskustellaan politiikasta ja tulevista vaaleista. Perussuuomalaisten huima gallupkiri saa suut pieksemään normaalia tiuhemmin. Syitä perussuomalaisten suosioon on monia. Kokoomuslaisen Esa Kärnän blogissa listataan pääkohdat perussuomalaisten vaaliohjelmasta. Ei näytä niin pahalta: rikkaita nipistetään rikastumisesta ja jokaiselle löytyy jotain. Luvataan parempaa elämää ja tuttuja tapoja, jotka eivät ahdista tai herätä negatiivisia mielikuvia.

IRC-keskustelun lomassa selviää myös syitä muiden puolueiden epäsuosioon. Tässä hieman listaa:

kokoomuksen "kvantatiivinen kattava talousanalyysin tuottaman markkinarealistisen arvion seuraaminen talouspolitiikassa"

piraattien "me oikeestaan haluttas vaan warettaa rauhassa ja olla osallistumatta tähän muuhun politiikkaan"

keskustan "myö tulloon maalta ja meillä o peruna suussa. Tiukan paikan tullen heitämmä kolikkua, notta saajaan aikaan mielipide!"

vihreiden "turkistarhaus on ikävä juttu ja totaa... maahanmuuttajat pitäs päästää oikeestaan tänne ihan vapaasti, ollaan kato portti eurooppaan! Ainii ja ydinvoima on pahaa, koska siinä on atomeita!"

demareiden "meillä on puheenjohtajana TÄTI-ihminen --, -- joka ei ole kokenut maailmaa politiikan ulkopuolella"

Vaikka näille väitteille ei löydy tutkittua pohjaa, eivätkä ne välttämättä vastaa todellisuutta, kannattanee kansan tekemiin havaintoihin kuitenkin kiinnittää huomiota. Törkeään kärjistykseen syyllistytään usein kaikilla puolilla poliittista kenttää ja nukkuvien puolue näyttäisi ansaitsevan siitä lähes politiikan kritisoimisen nobelin, mikäli sellaisia pystejä vain jaettaisiin.

Politiikka on etääntynyt kansasta ja perussuomalaiset näyttävät tuovan kansan politiikkaan, kun politiikan tekijät eivät suostu lähestymään kansaa. Vaikka tämä blogi on poliittisesti täysin sitoutumaton, ei kirjoittaessa tätä tarvitse ihmetellä kansantajuisen puolueen suosiota. Kukaan ei halua kohdata poliittista realismia siitä, että jossain mutkassa kansan edustajat - eli kansanedustajat - kääntyivät eri haaroille siltä tieltä millä kansa on. Nuorta kouluttamatonta ikäpolvea ei politiikkaan tutustuminen kiinnosta.

Piraatit ovat Suomessa nuori puolue, joka ei vielä uutuuttaan löydä selkeää rakennetta ja pitää tiukasti kiinni siitä, ettei sellaista tarvitse. Kokoomus oli ilmeisesti alkuaan samankaltainen puolue. Moni on leimannut piraattipuolueen 'yhden asian puolueeksi' ja saman johtopäätöksen voi vetää puolueen vaaliohjelmasta jossa keskitytään pääasiassa immateriaalioikeuksiin. Piraattien näkyvyys puolueena on alamaissa ja vailla sellaista suuntaa, jonka media edes voisi nostaa esiin.

Ilmeisesti vasemmistoliittoon, ruotsalaiseen kansanpuolueeseen ja kristillisdemokraatteihin ei juuri oteta kantaa. Kysyttäessä vasemmistoliitosta nousee puolueen puheenjohtajan nimi esiin ja Arhinmäki unohtuu muun keskustelun alle. Erityisesti KD herättää närää suvaitsemattomuudellaan ja YLE:n homoillasta puhutaan yhä paheksuvasti viitaten puheenjohtaja Päivi Räsäsen näkemyksiin. RKP tuomitaan ikiaikaiseksi hallituspuolueeksi, joka kumartaa aina suurimman tuulen suuntaan.

Työssä käyvistä nuorista keskustelijoista sosiaalidemokraatit tuntuivat herättävän eniten sympatiaa suurista puolueista. Ammattiyhdistysliikkeen juuret ovat tavoittaneet vanhemman polven kollegoiden kautta uudet työntekijät. Työnantajalle ei voida olla lojaaleja, koska työnantajat eivät ole lojaaleja työntekijöitään kohtaan. Ammattiliitot ja ay-toiminta koetaan tarpeellisiksi, sillä työnantajan painostus tuntuu kuormittavalta.

Keskusta nähtiin maalaisvaihtoehtona, jota äänestetään kaupunkien ulkopuolella ja Oulunsalossa. Entinen maalaisliitto ei osu pikaviestinkansan hermokeskuksiin ja se nähdään yhdessä kokoomuksen kanssa vaalirahasotkujen ja jäsensekoilujen sotkemana. Kansallisen kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisesta muistetaan se, ettei tämä aio noudattaa oman puolueensa antamaa linjaa, vaan ajaa silti puoleensa nimissä kaksikielisyyttä.

Vihreille naurettiin ja puheenjohtaja Anni Sinnemäen näkemyksiä täystyöllisyydestä pidettiin epärealistisina. Ydinvoiman vastustamista pidetään vanhanaikaisena ja sen epäillään perustuvan väärään tietoon. Armollisesti keskustelun lomassa viitattiin tähän blogiin paremmista vaihtoehdoista. Vihreiden ydinvoimaa vastustavassa linjauksessa ei eritellä ainuttakaan paljon puhuttua parempaa vaihtoehtoa.

Suomessa ei ilmeisesti pidetä järkipolitiikasta, joka nojaisi lobbarien sijasta oikeisiin asiantuntijalausuntoihin saati että edes kuultaisiin muita osapuolia. Arkadianmäen mystisissä rituaalihuoneissa kuullaan niitä lähteitä, jotka antavat sellaisia näkemyksiä, joita puolueet haluavat kuulla tehdäkseen omaan ohjelmaansa sopivan lakimuutoksen tai esityksen.

Piristävää tuulahdusta ei näy ja suomalainen politiikka näyttää jatkavan kohti Suomea, jossa uusia pelaajia poliittiseen kenttään ei haluta, koska poliittinen kenttä pirstoutuisi liikaa. Tämähän tarkoittaisi vaarallisten uusien ajatusten leviämistä päättäviin elimiin.